Kissan kalikivirus

Kalikivirus aiheuttaa kissalla ylempien hengitysteiden tulehduksen. Tulehduksia voi aiheuttaa myös esimerkiksi herpesvirus, mutta kaliki aiheuttaa näistä tulehduksista jopa 40 % maailmanlaajuisesti. Kaliki on erittäin yleinen, mutta sen esiintyvyyttä ei ole tutkittu kunnolla, sillä se on oireettomien kantajien ja rokottamisen takia lähes mahdotonta. Kalikivirus on vaikea testata edes positiviiseksi, sillä se ei yleensä näy positiivisena kantajassa. Suurimalla osalla aikuisista kissoista on vasta-aineita kalikia vastaan siksi, että ne ovat joko joskus kohdanneet kalikiviruksen tai rokote on antanut niille suojan sitä vastaan. On siis mahdollista, että myös omat kissasi ovat joskus kohdanneet kalikin tai että ne törmäisivät siihen myös jotakin muuta kautta, kuin esimerkiksi uuden kissan tuomisella taloon.

Tartunta
Kaliki tarttuu todella helposti. Se leviää kuin kulovalkea, ”istuu kuin täi tervassa” ja muuntuu koko ajan. Aina on siis olemassa uusi, muuntunut kalikivirus odottamassa kissaa. Koiralla taas ei ole vastaavanlaista virusta. Kaliki tarttuu joko suoraan toiselta kissalta tai epäsuorasti pintojen, käsien, ovenkahvojen yms. kautta. Kaliki voi tarttua mistä tahansa, mikä liikkuu toisen kissan suusta toisen kissan suuhun, esim. kissanruoho, yhteiset ruokakupit, lelut jne. Kissanäyttelyissä kaliki voi tarttua esimerkiksi tuomarin huiskuista. Kissan aivastusetäisyys on noin 0,9 m-1,5 m ja oireileva kissa tulee pitää erillään muista kissoista.

Sairastuminen
Tarttumisen jälkeen virus lisääntyy suuontelossa, nielurisoissa ja ylemmissä hengitysteissä ja se voidaan osoittaa jo 24 tunnin kuluttua tartunnasta, aina neljään viikkoon asti. Virtsasta ja ulosteesta voi löytyä myös virusta. Kliiniset oireet alkavat yleensä 3-4 päivän kuluttua tartunnasta.

Eri kalikiviruskantojen aiheuttamat oireet vaihtelevat suuresti, lievemmissä tapauksissa kissalla on vain lievää niiskutusta, ja vakavammissa tapauksissa, varsinkin kissanpennuilla, voi esiintyä tappavaa keuhkokuumetta. Yleensä kalikiviruksen aiheuttamissa hengitystietulehduksissa on lievät oireet: aivastelua, lievää silmä- ja sierainvuotoa, lämmönnousua ja ruokahaluttomuutta. Tyypillisiä muutoksia ovat haavautumat suussa, varsinkin kitalaessa, kielessä, huulissa ja nenänpäässä, samanaikaisesti ei välttämättä tarvitse olla hengitystieoireita. Haavautumia voi olla myös muualla esim. varpaissa ja varpaiden välissä. Vakavammissa tapauksissa kissalla on keuhkokuume ja hengitysvaikeuksia. Joskus voi esiintyä ontumista. Kaliki ei yleensä aiheuta silmäoireita ja jos aiheuttaa, ne ovat pääsäätöisesti todella lieviä. Vakavia silmäoireita on harvoin. Diagnoosi voidaan tehdä joissakin tapauksissa kliinisen kuvan perusteella (haavautumat suussa), mutta yleisimmin se tehdään viruseristyksen tai vasta-ainetestin perusteella.

Sairastuneen kissan hoito
Hoitona on ns. tukihoito: antibioottia suun kautta, silmätippoja ja tarvittaessa nestehoitoa. Ehdottoman tärkeää on myös ruokinta, sillä syömätön kissa kuolee. Mikäli haimatulehdusta sairastava kissa saa flunssaoireita, tulee sitäkin ruokkia tulehduksesta huolimatta. Jos pakkosyöttö ei onnistu, kissa voidaan ruokkia nenä- tai ruokatorviletkulla. Haavautumien johdosta syöminen voi olla hankalaa, joten omistajan on huolehdittava siitä, että kissalla on pehmeää mutusteltavaa.

Kissan ympäristön tulee olla vedoton ja puhdas. Joskus ilmankostuttajista on apua, jotta kissan olisi helpompi hengittää. Kissan voi ottaa myös seuraksi suihkuhuoneeseen, jossa höyry voi auttaa kissaa hengittämään paremmin. Kissan voi käyttää esimerkiksi myös suolahuoneessa kantokopassa. Ontumiseen ja nivelkipuihin voi antaa särkylääkettä (vain eläinlääkärin ohjeiden mukaan!). Toipuminen on yleensä nopeaa.

Kantajuus
Kissan oireiden loputtua kalikivirus voi poistua itsestään kissan elimistöstä, riippumatta siitä, onko kissa rokotettua kalikia vastaan tai ei, tai sitten kissa voi jäädä viruksen kantajaksi loppuelämäkseen. Sairastuneet kissat kuitenkin jäävät useimmiten kantajiksi. Mikäli kissa jää kalikiviruksen kantajaksi, se erittää virusta jatkuvasti tai ajoittain, myös täysin oireettomina ja stressittöminä. Jopa 20 % kantajista erittää piilevänä virusta jatkuvasti. Virus voi elää myös elimistön ulkopuolella erilaisilla pinnoilla jopa 10 vuorokautta.

Eniten tautia levittää kuitenkin oireileva kissa. Sairastunut ja oireileva kissa erittää virusta vähintään 30 päivää, puolet sairastuneista 75 päivää ja toiset jopa vuosia. Mikäli kotia etsivä kissa sairastuu kalikiin, se voidaan luovuttaa aikasintaan vasta 30 päivää oireiden loppumisen jälkeen sellaiseen kotiin, jossa on jo ennestään kissoja, jotta se ei tartuta virusta enää eteenpäin. Eräät kantajat erittävät suuriakin määriä viruksia ja toimivat täten tehokkaina tartunnanlähteinä.

Oireetonta kalikivirusta kantavaa kissaa ei ole tarpeellista eristää muista kissoista, mikäli talouden muilla kissoilla on voimassaolevat rokotukset. Pienet pennut tulee kuitenkin eristää kalikikantajasta, koska flunssat voivat olla niille hengenvaarallisia. Kissa, jonka tiedetään kantavan kalikia, ei myöskään ole paras mahdollinen kaveri sellaiselle kissalle, joka on jostain syystä infektioherkkä (esim. FIV-positiivinen kissa). Kalikia kantaa piilevänä niin moni kissa, että on käytännössä mahdotonta tietää, kuka virusta kantaa ja kuka ei. Oireettomia kissoja on pääosin turha testata kalikin varalta, sillä testit antavat erittäin paljon sekä virhepositiivisia sekä virhenegatiivisia tuloksia. Kalikia kantava kissa saattaa siis antaa negatiivisen tuloksen ja kalikia kantamaton kissa taas saattaa näyttää positiivista.

Rokottaminen
Taudin ennaltaehkäisynä toimii rokote. Todennäköisesti aikuinen, perusterve ja pennusta asti säännöllisesti kalikia vastaan rokotettu kissa ei saa tartuntaa. Riski on kuitenkin aina olemassa, sillä rokote ei koskaan anna satavarmaa suojaa kaikkia eri kalikikantoja vastaan. Rokottaminen ei siis estä infektiota, eikä välttämättä suojaa kaikilta oireilta. Kissan on rokotettunakin mahdollista saada joko oireileva tai piilevä infektio. Mikäli rokotettu kissa kuitenkin saa kalikiviruksen, voimassaoleva rokote lieventää oireita. Kun kissa oireilee vähemmän ja lyhyemmän aikaa, se todennäköisesti levittää kalikivirusta ympäristöönsäkin vähemmän.

Rokottaminen siis kannattaa. Kissanuhaa (rinotrakeiitti ja kalikiviruksia) vastaan rokottaessa ensimmäinen rokotus suositellaan annettavaksi noin 12 viikon iässä ja toinen rokotus 3-4 viikon kuluttua. Kasvaneessa tautiriskitilanteessa, esim. eläinkodeissa, pennun rokotukset kolmoisrokotteella kissaruttoa ja kissaflunssia vastaan voidaan kuitenkin aloittaa jo 4-6 viikon iässä tehostaen rokotukset 2-3 viikon välein aina pennun 16-20 viikon ikään asti. Ensimmäinen tehosterokotus (kissarutto- ja flunssarokote eli kolmoisrokote sekä tarvittaessa rabiesrokote) annetaan viimeistään vuoden kuluttua penturokotuksista eli reilun vuoden iässä.

Tehosterokotukset annetaan aikuiselle kissalle 1-vuotisrokotuksen jälkeen 1-3 vuoden välein riippuen kissan yksilöllisestä tartunnansaamisen riskistä ja käytetystä rokotemerkistä. Esimerkiksi Purevaxin rokotteissa flunssarokotteen uusintaan riittää kolmen vuoden väli, mikäli kissalla ei ole tautipainetta, kuten näyttelyissä käyntejä, astutusreissuja, toisia kissoja taloudessa tms. Aikuista kissaa, jonka aikaisemmista rokotuksista ei ole tietoa tai yli 16 viikkoista kissaa ensimmäistä kertaa rokotettaessa annetaan kissarutto- ja flunssarokote kaksi kertaa 3-4 viikon välein ja tehosterokotus 1-3 vuoden välein.

Eri kalikirokotteissa käytetään erilaisia viruskantoja. Käytetyimmät ovat kanta F9, joka on 50-luvun viruskantaa, ja 255, joka on myös iäkäs, sekä G1 ja 431, jotka ovat uudempia viruskantoja.

Kirjoittanut
Janina Pohju
3/2018

Lähteet

European Advisory Board On Cat Diseases 2017. Feline calicivirus infection. Luettavissa: http://www.abcdcatsvets.org/feline-calicivirus-infection-2012-edition/. luettu: 6.3.2018.

Evidensia 2016. Kissan rokotukset. Luettavissa: https://www.evidensia.fi/palvelut/kissat/kissan-rokotukset/. Luettu: 6.3.2018.

Evira 2017. Kissarokotteet. Luettavissa: https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/rokoteneuvonta/elainlajikohtaiset-rokotteet/kissarokotteet/. Luettu: 6.3.2018.

InCat Suomi 2013. Kissojen hengitystietulehdukset. Luettavissa: http://incat.fi/kissatietoa/terveys/kissojen-hengitystietulehdukset/. Luettu: 6.3.2018.

Kissojen terveyspäivä. Kirsi Juuti ELL. Pieneläinsairauksien erikoislääkäri. CatVet Kissaklinikka. Luento. Helsinki. 25.4.2016.