Viljo

Adoptoimme Viljon marraskuussa 2013. Viljo oli asunut sijaiskodissa muutaman kuukauden ajan. Kävimme katsomassa Viljoa siellä, ja päätimme jo kotimatkalla, että Viljo tulee muuttamaan meille. Muutto tapahtui viikon päästä ensi tapaamisesta. Ensimmäiset pari viikkoa Viljo asusti saunassa ja kylpyhuoneen kaapin alla. Pikku hiljaa Viljo uskaltautui tutkimaan asuntoa ja otti kontaktia meihin ihmisiin. Yllättävän nopeasti Viljo oppi tulemaan joka ilta sänkyyn meidän viereen nukkumaan. Lempipaikka onkin edelleen mieheni vatsan päällä sängyssä, tässä saa nunnuttaa ja silitellä vaikka kuinka paljon. Ensimmäisen kehräyksen kuulumiseen meni kuukauden päivät.

Toinen kissamme, 3-vuotias tyttö, otti uuden perheenjäsenen hyvin vastaan, tosin vähän liian innokkaasti aluksi. Kissat alkoivat leikkimään keskenään kuukauden kuluessa. Tämän johdosta luulenkin, että Viljo alkoi luottamaan niinkin nopeasti uusiin omistajiinsa.

Käytimme Viljon eläinlääkärissä ihan perustarkastuksessa saadaksemme mielenrauhan hänen takapään heikkoudesta. Eläinlääkäri rauhoitteli meitä tästä ja pystyimme rauhassa keskittymään Viljon kotiutumiseen. Eläinlääkäri pyysi kiinnittämään huomiota Viljon painoon, ettei se pääse nousemaan liikaa. Tämä voisi aiheuttaa ongelmia takapään heittämisen kanssa. Edelleen takapää ”heittää”, ja tuskin tämän koskaan tulee parantumaan. Paino on pysynyt suhteellisen samoissa lukemissa. Toisen kissan kanssa leikkiessä ja vauhtiin päästessä Viljo päihittää nuoremman kaverinsa. Uskon, että Viljon lihakset ovat vahvistuneet ja tasapainokin hivenen parantunut leikkien ja virikkeiden johdosta. Lelut kiinnostavat, varsikin leluhiiret. Kissapuuhun Viljo ei pääse kipeämään, mutta keittiönpöydälle kyllä hän tiensä löytää.

Vieraiden kylään tullessa, Viljo säntää piiloon yleensä sängyn alle. Vasta tämän vuoden puolella Viljo on alkanut tulla nopeammin ja nopeammin katsomaan kylään tulleita ihmisiä. Kissanherkut kyllä kelpaavat, perso kun niille on, myös vieraiden käsistä.

Meille muutti kolmas kissa tämän vuoden heinäkuussa äidiltäni. Vuoden ikäinen leikattu uros on kotiutunut hänkin hyvin. Pikku hiljaa kaksi urosta on alkanut tehdä tarkempaa tuttavuutta toistensa kanssa. Tietty kunnioitus on heidän välillään, mutta kiltisti odottavat ruokaa jo vierekkäin. Tyttökissan kanssa Viljo on ollut ylimpiä ystävyksiä lähes alusta saakka, nukkuvat vierekkäin ja pesevät toisiaan.

Vasta tämän vuoden elokuussa Viljo on löytänyt olkkarin sohvat, siis että niilläkin voi nukkua ja makoilla. Lempipaikkaa peittääkin valkoinen karvakerros. Siivouksen jälkeen Viljo löytääkin nopeasti takaisin omalle paikalleen ja paikka peittyy valkoiseen karvaan. Myös sängyllä Viljo tykkää edelleen nukkua, varsinkin päivisin kun siellä ei ole ihmisiä viemässä tilaa.

Akvaarion hommasimme tämän vuoden toukokuun aikana. Tästä kaikki kissat ovat olleet hyvinkin kiinnostuneita. Kaloja kun on kiva metsästää lasin läpi. Varsinkin jos päällisluukku jää auki niin siellä on ainakin kaksi nelijalkaista kurkkimassa veteen.

Hyvin on menny Viljon kanssa, olemme olleet /olemme vieläkin todella tyytyväisiä, että valitsimme juuri Viljon perheenjäseneksemme. Mitään terveysongelmia ei ole ollut, eikä toivottavasti tulekkaan. Kirjoitin teille tämän kirjeen ihan omaksi iloksi ja näiden lähes kahden vuoden summaksi.

Kiitos teille, teette arvokasta työtä!

10/2015