Nöpö (kilpikonna)

   

Nöpö, Nöpöttäjä, Nöpö-tin-tin, Nöpöttäjä-Söpöttäjä - rakkaalla lapsella on monta lempinimeä.

Nöpö tuli minulle kotihoitoon loppuvuodesta 2012 - ja sille tielleen jäi. Uusia paikkoja pelkäämätön kissa tuntui liian sopivalta minun kotiini. Ylitsepursuavasta energiasta pystyi kuitenkin helposti päättelemään sen, että leikkikaveri tekisi hyvää. Yksi kissa johtaa aina toiseen, kuten Ernest Hemingwaykin on sanonut. Niinpä loppukesästä 2013 Nöpön seuraksi muutti birmapentu Heta - ja tästähän Nöpö veti pultit. Toinen kissa, hänen kodissaan! Mökötystä saunan nurkassa ja raapimapuussa jatkui kuukauden, ennen kuin yllätyin Nöpön nuolemasta Hetan turkkia. Sen jälkeen ne ovatkin olleet kavereita - rallittavat ympäri kämppää sekä vaanivat ja pesevät toisiaan.

Nöpö on todella fiksu. Naksutinkoulutuksen se ymmärsi paljon kaveriaan nopeammin. Kaikki hankkimamme älypelit se osaa ulkoa, eikä uusienkaan selvittämisessä mene kauaa. Jos kotona jotain tapahtuu, esimerkiksi kissojen ruokakaapin ovi aukeaa ja ruoat katoavat pusseista, tietää kyllä, kuka on ollut asialla. Kaikesta huolimatta virtaa riittää kuin pienessä kylässä. Siksi meillä onkin älypelejä, raapimapuita, raapimalautoja, hiiriä, rapinapalloja, pehmopallona, kilinäpalloja, pomppivia palloja, tennispalloja, sähköllä toimivia palloja, valopalloja, laserpointteri, frisbee (kyllä, frisbee), huisku- ja höyhenkeppejäkeppejä, kengännaruja, muita naruja, pieniä raadeltavia pehmoleluja yms. nurkat, sohvat, kaapinaluset ja sängyt täynnä. Erityisesti hiirilelut saavat kyytiä - niiltä kun on pakko repiä naama irti ja äkkiä! Vielä nopeammin tuhoutuvat kuitenkin kaikenmaailman huiskat, joten ne lähtevät aina leikin jälkeen jäähylle kissaturvalliseen säilytyskaappiin.

Pitkä matka on tultu siitä, kun Nöpö on meille saapunut. Olen kuullut ylienergisistä koirista, jotka saavat omistajat hermoraunioiksi, mutta kyllä se yliaktiivinen kissakin koettelee omistajan hermoja aika rankalla kädellä. Olen tunkenut itseni kaikille mahdollisille kissaluennoille jotta ymmärtäisin, mitä perheenjäsenteni päässä liikkuu. Kasvanut tietämykseni kissojen luonnollisesta käyttäytymisestä ja käyttäytymistarpeista on helpottanut elämäämme suuresti. Oikean ruokinnan, leikkikaverin, aktivoinnin, huomion, naksutinkoulutuksen, eri tarkoitusta palvelevien lelujen ja älypelien myötä poissa ovat ylipaino, jatkuva yöllinen jodlaaminen, paikkojen tuhoaminen sekä pureminen ja raapiminen.

Positiivisella vahvistamisella olemme saaneet todella paljon aikaan. Sylissä ei vieläkään viihdytä, mutta siinä ei enää rimpuilla. Kynsienleikkuu, rokotukset, pesut ja yleisesti kissan tutkiminen onnistuvat ongelmitta. Imurin pärähtäessä käyntiin kissa ei enää katoa kaukaisimpaan nurkkaan piiloon. Kuljetuskoppaan laitossa ei tarvitse taistella. Hampaat eivät iske käsiin ulkoiluvaljaita pukiessa tai syliin nostettaessa. Seuraavana opiskeluaiheena on hampaiden pesu.

En ole koskaan, eikä kukaan, kenelle olen Nöpöstä kertonut, kuullut yhdestäkään näin aktiivisesta kissasta. Kyseessä ei kuitenkaan ole ongelmakissa, vaan se, miten pystyn omassa kodissani täyttämään kyseisen kissayksilön tarpeet - näitä ovat mm. oman reviirin merkitseminen (raapimalla) sekä saaliin etsiminen, vaaniminen, nappaaminen, raatelu ja syöminen.

Tässäpä yksi tarina, jota kannattaa miettiä ennen lemmikin hankkimista - kuinka paljon lemmikin omistamiseen onkaan valmis käyttämään omia resurssejaan, kuten aikaa, joka päivä, seuraavien vuosien ajan? Onko omistaja valmis käyttämään ongelmatilanteissa aikaa ja rahaa asian selvittämiseen, vai miten ongelmatilanteissa toimitaan?

"Kurrr!" sanoo Nöpö ja ilmoittaa, että nyt riittää kirjoittaminen - olisi niin kiva leikkiä maalivahtia ja nappailla palloja ilmasta. Tai juosta narunpätkän perässä ympäri asuntoa. Tai hyppiä seinille laserpointterin perässä. Tai vaania rapinatunnelissa pahaa-aavistamatonta kilinähiirtä...