Nappi

   

Nappi tuli meille lähes vuosi sitten marraskuussa pienen mutkan kautta. Nappi oli alunperin ollut kovin arka ja meitä varoitettiin, että voi viedä pitkän aikaa ennen kuin Nappi oppii luottamaan ihmisiin. Jo ensimmäisenä iltana Nappi tuli yön pimeydessä tutkimaan uutta valtakuntaansa. Nappi nuuhki varovaisesti paikkoja ja uusia hajuja. Vähitellen päivien kuluessa Nappi tuli yhä useammin lähemmäs ja lähemmäs. Silittää ei kuitenkaan vielä saanut kuin hetken. Viikkojen edetessä uskalsi Nappi tulla sohvalla viereen, mutta väliä jättäen, nukkumaan. Napista kuoriutui yllättävän pian ihmisläheinen kissa. Pikkuhiljaa silitysten kestot pitenivät ja Nappi rupesi pyörimään jaloissa kerjäten rapsutuksia, joiden keston hän itsealkuun määräsi. Alkuun, kun Nappi opetteli käyttämään ääntään, ei mau’unta ollut juuri kuiskausta kovempi. Ihan kuin Nappi ei olisi koskaan aiemmin maukunut. Jossain vaiheessa Nappi vihdoin löysi äänensä.

Nykyään Nappi suorastaan kerjää rapsutuksia ympärillä pörräten ja on ajoittain hyvinkin leikkisä 7-vuotias kissaneiti. Nappi tuottaa meille suurta hupia jahdatessaan kärpäsiä ja muita pikkuötököitä samalla kovasti kikertäen. Hyvänä hetkenä Nappi makoilee kyljellään ja nauttii mahan rapsutuksista.

11/2016