Mona

Hei!

Viime keväänä adoptoin teiltä Mona-kissan, ja haluaisin nyt kertoa hieman meidän kuulumisia!

Viime maaliskuussa haimme Tuomaksen kanssa teiltä hieman aran ja hyvin pienikokoisen Mona kissan.  Ensimmäisenä kotiin Espooseen päästyämme Mona löysi hyvän piilopaikan pesukoneen takaa. Sieltä Mona tuli pois ensimmäisen kerran vasta kun sammutettiin valot ja käytiin nukkumaan, sitten hän alkoi varovasti tutkiskella uutta kotiaan. Ensimmäisen viikon Mona oli vielä hyvin arka, mutta rohkaistui päivä päivältä ihan hirveästi, ja jo ensimmäisenä yönä Mona nukkui meidän jaloissa.

Vielä muutaman kuukaudenkin päästä tuntui että kokoajan Mona rohkaistui lisää. Nykyään Mona on jo paljon rohkeampi. Mona arastelee vielä uusia vieraita joita meillä käy kyläilemässä, mutta heitäkin käy yleensä jo hetken piilottelun jälkeen moikkaamassa. Meidän perheenjäsenet Mona on jo oppinut tuntemaan, eikä heitä enää paljoa arastele. Meidän molempien äidit onkin monesti käynyt hoitamassa ja ruokkimassa Monaa, jos itse olemme olleet poissa.  

Monasta on tullut todella leikkisä, utelias ja hellyydenkipeä kaveri! Kesällä Mona lemppari paikka oli parvekkeella, mistä pääsi tähyilemään lintuja ja muuta maailman menoa! Nykyään ulkona on niin kylmä että Mona viihtyy ikkunalaudalla katselemassa ulos. Meillä on Monalle kattoon asti ylettyvä kiipeilypuu, jossa Mona rakastaa loikoilla, ja myös kiipeillä ja raapia. Mona on jättänyt sohvan rauhaan, kun kiipeilypuuta on paljon kivampi raapia. Meillä on matot aina ihan vinksin vonksin kun tullaan kotiin, kun Mona on innostunut juoksemaan ja riehumaan! Monan lempi leluja on foliosta pyöritetyt pallot, niiden kanssa jaksaa juosta vaikka kuinka pitkään! Harmillisesti ne aina vaan katoaa sohvan alle. Mona rakastaa saalistaa myös sulkalelua, sen avulla meidän vieraatkin on onnistunut houkuttelemaan Monan pois sängyn alta piilosta. Tänään ostin Monalle tunnellin, ja siitä hän myös tuntuu tykkäävän kovasti!  


Mona on pysynyt hyvin terveenä, ja voi oikein hyvin. Käytiin keväällä Monan tulon jälkeen rokotuksessa, ja kesällä käytiin poistattamassa hammaskiveä. Ollaan yritetty pitää Monan hampaista nyt hyvää huolta, mutta käsittelystä Mona ei pidä joten hampaiden harjaus ei vielä oikein onnistu. Pikkuhiljaa Mona tottuu myös sylissä olemiseen enemmän ja enemmän, joten eiköhän sekin ala onnistumaan. Mona on aika nirso ruoan suhteen, ja on ollut vaikea löytää hyvälaatuista ruokaa, jota suostuu syömään. Monen kokeilun jälkeen kuitenkin löydettiin ne laadut joita neiti syö mielellään. Mona oli hyvin laiha kun hän meille tuli, mutta nyt on kasvanut mielestäni oikein hyvän kokoiseksi.

Monasta on ollut meille hirveän paljon iloa, ja siitä on tullut todella tärkeä perheenjäsen! Siitä oikein suuret kiitokset kuuluu teille!

Oikein hyvää joulun odotusta sinne!

 

11/2016