Kille

Heipä hei,

ajattelin näin vähän yli kuukauden yhteiselon jälkeen kertoa mitenkä yhteisellä kissakaverillamme menee.

Kille on todella hyvin ottanut meidät vastaan uuteen laumaansa. Seiti maistuu ja ikkunasta lintujen sekä naapurien kyttäily on ollut todella mielekästä puuhaa. Pakko myöntää, että alkuun kun kerroitte Killen luonteesta, olin hieman epävarma siitä, miten herra suhtautuisi uuteen laumaansa sekä ympäristöön.

Kille asettui uuteen kotiinsa jo ensimmäisen viikon aikana. Nyt vasta noin kuukauden päästä on kissasta tullut uusia puolia esille; monesti yöllä tulee herättyä Killen ja leluhiirien leikkiin tai sitten poika muuten vain juoksentelee hirsisääskien perässä. Tai sitten Kille nukkuu nätisti sohvalla vaatekasan tai puhtaiden pyykkien päällä. Myös ikkunasta näkyvät pulun poikaset sekä siili on herättänyt mielenkiintoa. Olemme päästäneet Killen myös ikkunalle sen ollessa kokonaan auki, valvonnan alla tietenkin, jotta katti saisi vähän raitista ilmaakin.

Välillä tuntuu, ettei kyseessä olekaan kissa, vaan koira. Kille maukuu takaisin kun sille puhuu ja ymmärtää yksinkertaisia sanoja, kuten "sei", yllätys, yllätys. Monesti on aamulla lähes kierinyt jaloissa kun seiti otetaan esille.

Myös uusia tuttavuuksia on tehty, sekä ihmisen ja lyhyehkön välimatkan päästä naapurin koiraan. Meidän molempien vanhemmat ovat käyneet katsomassa uutta perheenjäsentä ja meidän molempien äidit ovat kuulemma ylpeitä isovanhempia

Kille on tuonut ihastusta koko kerrostalon väkeen. Naapurin 6- ja 10-vuotiaat sisarukset kävivät katsomassa Killeä ja herra näytti todella otetulta. Ei ujostellut kaapin perällä tai kantokopassaan, jonka jätimme lattialle. Antoi paijata ja silittää. Oikein mallikasta touhua.

Vaikka välillä kynnet käyvätkin sohvan selkänojassa, raapimapuu on kovassa käytössä. Entiseltä työpaikaltani tuotu pahvilaatikko ei kelvannut sitten ollenkaan. Pidimme sitä kuitenkin lattialla, jos kissa olisi sittenkin innostunut siitä. Kolmisen viikkoa myöhemmin ostimme lenkkarit kaupasta ja ihan kokeilumielessä annoimme kenkälaatikon Killen käyttöön. Nyt olemme saaneet nyppiä lattialta pieniä pahvin palasia. Kille on nyhtänyt reunoista pieniä suikaileita ja paloja irti, että mahtuisi sinne paremmin.

Pari kertaa olemme saaneet kunnon naurut pojan kommelluksista. Ensimmäisen viikon aikana katsoimme tietokoneelta elokuvaa ja kesken leffan Kille alkoi naukua kylpyhuoneessa. Ensimmäisenä tulee mieleen että se on juuttunut johonkin. Mieheni nousi katsomaan ja tuloksena on se, että Kille istuu kylpyammeessa ja naukuu kovaan ääneen. Kun mieheni oli juuri nostamassa sitä pois, se itse hyppäsi sulavasti lattialle. Tälle on naurettu moneen kertaan. Joskus Killen häntä osuu johonkin ja se saa siitä kunnon sätkyn. Välillä reppuun ja joskus leluhiireen.

Yhteenvetona; meillä menee oikein hyvin ja haluaisin vielä kiittää Teitä, kun annoitte meille elämämme kissan !

9/2015

 

---

 

 

Hei,

ajattelin tässä vielä vuoden jälkeen kertoilla miten meillä on mieheni ja Killen kanssa elämä sujunut. Killehän tuli meille elokuun 2015 alkuviikoilla ja ensimmäinen kuukausi meni hyvin, kuten edellisessä viestissä kerroinkin.

Joulun aika meni hyvin ja Kille sopeutui vieläkin paremmin kuin mitä odotimme. Helmikuun puolesta välistä olin sen kanssa kahdestaan aina toukokuun puoliväliin asti ja siinä vaiheessa kissasta tuli vielä uusia piirteitä esiin. Sen lisäksi, että Kille on todella sosiaalinen, se alkoi nukkumaan öitä jalkopäässä tai selän päällä ja heräili aamiaiselle aina samoihin aikoihin kun itse nousin ylös.

Heinäkuussa muutimme kolmestaan kolmioon Järvenpäähän ja Killen reviiri pienestä yksiöstä kasvoi suureksi leikkiareenaksi. Muutto sujui hyvin, pientä sählinkiä huolimatta ja pieni musta vauvamme oli heti seuraavana päivänä kuin kotonaan. Mitään alkujännitystäkään ei tainnut liiemmin olla.

Lempipaikka taitaa nykyään olla lämpimän patterin vieressä tai mieheni vaatekaapissa paitojen päällä. Myös parveke löytyy josta ennen lumien tuloa Kille seurasi paljon pihan menoa ja meininkiä. Jos on itse menossa parvekkeelle tupakalle ja kysyy haluaako Kille tulla partsille, usein vastaus on myönteinen ja se jolkottaa heti perään. Myös keittiön pöydältä oli syksyn aikana hauska seurata ympäristössä asustelevaa rusakkoa ja joka ihan ikkunan alla oli monesti lounaalla tai päivällisellä.

Töistä ja koulusta kun pääsee kotiin, Kille on ovella vastassa ja tervehtii kun ”vanhemmat” tulevat kotiin. Kissa on myös hyvin tottunut kylässä käyviin ihmisiin, kuten meidän molempien vanhempiin sekä parhaimpiin kavereihin ja tuleekin usein puskemaan ja hakemaan rapsutuksia. Sohvan isoilla selkänojan tyynyillä onkin sitten kiva loikoilla ja nukkua päikkärit. 

Kiitos paljon vielä elämämme kissasta!

11/2016