Batman

Moikka kaverit!

Ohessa pari kuvaa minusta. Ekassa kuvassa ihmettelen kopassa auton kyydissä, että mihinhän minua oikein viedään? Käyttäydyin kuitenkin hienosti koko matkan, enkä sanonut sanaakaan, köllöttelin vaan ja vaihdoin välillä kylkeä. Se Vilma-tyttö oli mun seurana takapenkillä, höpötteli mulle koko ajan niin etten oikein voinu torkkuakaan.


Kotiin kun päästiin ja kopan ovi avattiin, tulin ulos, nostin hännän pystyyn ja rupesin tutkimaan paikkoja. Siellä oli vielä yksi ukkelikin niiden mun hakijoiden lisäksi. Paikka vaikutti ihan kivalta. Tarjosivat ruokaakin, mutta en oikein malttanut heti syödä. Loppuillasta testasin myös Swanen parivuoteen; ihan kivan pehmeä sänky oli; otin sitten heti lokoisan asennon (kuva 2.).

Kyl mie kuulkaas taian jäähä tänne asumaan! Huusholli ok, seuraa riittää ja palvelusväkikin vaikuttaa mukiinmenevältä!

Terveisiä vaan kaikille hoitajille ja kissakavereille! 

t. Batman

9/2016

----

Moikka kaverit!

Ajattelin kertoa vähän kuulumisia. Olen nyt ollut uudessa kodissani noin kuukauden, ja kivaa on ollut; en oo ikävöinyt yhtään! Täällä on leveät ikkunalaudat, joilla on kiva istua ja katsella maailman menoa, tai köllötellä, kuten tuossa yhdessä kuvassa.

Pääsen melkein joka päivä ulkoilemaan valjaissa, ja kyttäilenkin aina ovella milloin joku tulee kotiin – ja usein livahdan rappukäytävään! Mutta hitsinpimpulat ne aina roudaa mut takas sisälle. Sisäovenhan mä saankin auki ihan ite, mutta ulko-ovi on aina lukossa. No, ei se haittaa kun sitten tietää että aina myöhemmin illalla pääsee vähän nuuskimaan ympäristöä, ja tykkäänhän mä kävellä ihan kadullakin.

Vaikka ite sanonkin, niin oon mä meinaan aika suosittu kaveri. Sanovat, että oon tosi sosiaalinen (mitä se sitten tarkoittaakin) ja ton Vilman kaverit tykkää kans musta ihan hirveesti, kun ne saa paijata ja leikkiä mun kanssa. Mulla on monta hiirtä, joita mä heittelen ja kantelen suussa joskus itseksenikin, jos ei kellään oo aikaa leikkiä mun kanssa.

Nukkumaan mä meen yleensä jonkun viereen – väittävät jopa, että valtaan sängyn! Höh, sanon minä. Pitääkö sitä nukkua niin leveästi, etten meinaa mahtua oikaisemaan kunnolla... No, olen mä välillä omassa pikku yksiössänikin (kts. kuva).

Ai niin, käytiin muutes rokotuksessa maanantaina. Siellä ei ollut samaan aikaan muita kissoja, mutta koiria kylläkin, useampikin. Mä otin kuitenkin rennosti kun odottelin vuoroani mamman sylissä  (kts. kuva). En ymmärrä miks, mutta jostain syystä sinne tulevat ihmiset hymyili heti kun ne huomas mut. Olikohan mulla jääny ruokaa viiksiin tai jotain??? En ollut moksiskaan rokotuksesta, vaikka olin kyllä illalla aika väsynyt sen jälkeen. 

Kivaa syksyn jatkoa teille kaikille sinne lsey:hyn!

t. Batman



10/2016

----

Moi taas, kaverit siellä Lappeenrannassa!

Ajattelin päivittää teille taas vähän kuulumisia. Elo on oikein lokoisaa. Mulla on seuraa koko päivän, pääsen välillä ulos sekä päivällä että illalla. Ruokaa yritän kerjätä aina, kun joku vaan menee keittiöön, mutta siinä asiassa tuntuu tää uus kotiperhe olevan vähän niuho. En niinkuin saa aina ruokaa kun haluaisin, vaikka kuinka pyörin jaloissa, tuijotan silmiin ja sanon kurrrrnauu! Yritän aina hämätä kun joku perheenjäsenistä tulee kotiin, ja tuuperrun keittiön lattialle kuin nälkäkuoleman partaalla, mutta ei oikein mee läpi...

Sitten välillä kun massu on täynnä, otan rennosti, kts. kuva. Ovat laittaneet mulle jonkun ihme vauvanpeiton sohvalle, siinä mä sitten köllöttelen ilmapallojen päällä... Toinen lempparipaikkani on banaanilaatikko tai kenkälaatikko. Sinne on kiva hypätä torkkumaan! Hyvä piilopaikka on myös komero, jossa on pinossa lattialla kaikenlaisia kasseja ja laukkuja. Sieltäpä eivät meinanneet minua löytääkään!

Täällä pääkaupunkiseudulla oli muutes jo kunnon talvi! Ulkona oli pitkään kaunis syksy ja väriloisto, mutta lunta tuuppasi jossain vaiheessa joka päivä. Ei silti, kyllä minä poika ulos lähden jos pyydetään... vähän ehkä jarruttelen rappusilla, mutta kyllä mä sitten rohkeesti meen sinne hankeen tallustamaan. Tosin mulla on pieni käytännön ongelma, lyhyet jalat ja remppamassu – hankeen jää jälki kun supikoiran jäljiltä! Nyt lumet on taas vähän sulaneet, mutta toivottavasti kohta tulee lisää. Kuvassa minä ulkoilemassa hangessa, toisessa kuvassa lumiukon kanssa – olin tietenkin auttamassa sen tekemisessä...

Viikonloppuna yllätin kotiväen. Oltiin kävelyllä ja kiirehdin kovasti pitkin jalkakäytävää. Yks kaks pomppasin puuhun ja kiipesin sen verran kun flex antoi periksi! Vähän jäivät hölmistyksissään katselemaan; luulivat varmaan etten pääse puuhun, hah....

Tiesittekös muuten, että sain ihan oman joulukalenterinkin! Hirmu pienet luukut, tassu ei meinaa mitenkään mahtua sinne koloihin, mutta kyllä mä kovasti yritän. Saan kyllä sitten jeesiä, jos en saa herkkupaloja ulos. Tosi kiva kun joka aamu saa napsaista herkun!

 Oikein ihanaa joulunodotusta teille kaikille siellä!

 t. Batman

 12/2016

---

Moikkelis taas pitkästä aikaa!

Talvi on jo melkein ohi ja lumet sulaneet. Hirmu kylmää on ollut, mutta kyllä minä silti tykkään ulkoilla (paitsi jos sataa kaatamalla). Jos on hyvä sää, niin ulkoilun lomassa on kiva välillä levätä ja istuskella penkillä. Ohikulkijoita on mukava tarkkailla, koirat eivät aina edes huomaa että stalkkaan niitä! Kerran istuin puun oksalla tarkkailemassa ja yksi ohikulkija sanoi että ihan kuin pantteri...

 

Jouluna pääsin ekaa kertaa maalle kaakkois-Suomeen, olin itse asiassa aika lähellä Lappeenrantaa! Pääsin vähän ulkoilemaan vapaanakin, tosin valvonnan alla. Kävin rannassa ja vähän pulasin tassut veteenkin, mutta ei se menoa haitannut; räpistelin vähän varpaita ja se siitä!

Jouluaattona meille tulikin joulupukki! Ja se änki mun viereen sohvalle, mutta minä vaan venyttelin itseni ihan suoraks, enkä antanut moisen ukon häiritä iltanokosia. Ihan kiva kaveri se oli, toi mullekin monta pakettia!

 

Ai niin, osoitin muutes taitoni suurena metsästäjänä. Vaikka oli lunta, onnistuin bongaamaan jonkun sortin hiirulaisen puskan juurelta ja sain sen jopa kiinni. Pakottivat luopumaan saaliistani, mutta näkivätpähän ainakin, että en oo mikään ihan turha kolli...

Nyt odottelen kesää ja lomaa. Ties vaikka pääsisin taas rantaan ja vaikka uimaan! Rantsukondikseen aion päästä, eläinlääkäri oli nimittäin rokotuksen yhteydessä sitä mieltä, että painoa on vähän liikaa ja nyt joudun syömään jotain dieettiruokaa. Ne ei oo kaikki ihan herkkuruokaa, mutta ei kai tässä muukaan auta.  Onneksi sentään tulee liikuntaa kun käyn kävelyillä ja joka ilta aina leikitään. Sain sellaisen lattialla pidettävän kangasputkilon, jossa on pari reikää, sinne on kiva sujahtaa odottamaan jos joku heiluttaisin jotain narunpätkää tai palloa ja pääsen vähän riehumaan ja ottamaan  kiinni.

Toivottelen kaikille mukavaa kesänodotusta!

t. Batman

4/2017