Avoin kirje uudelta puheenjohtajalta LSEYn jäsenistölle ja seuraajille

Kiitos luottamuksesta ja siitä, että valitsitte minut tehtävääni. Aion paneutua siihen huolella ja kehittää hallitustyöskentelyä sellaiseen suuntaan, että se jatkossa uuvuttaisi mahdollisimman vähän. Pyrin myös siihen, että viime aikoina huimia kehitysaskelia ottanut yhdistys ei ainakaan taantuisi hallituskaudellani, vaan mielellään kehittyisi entisestään. Haluan nyt alkuun avata hieman yhdistyksen tämän hetkistä tilannetta, joten olen kirjoittanut tämän avoimen kirjeen teille, hyvät jäsenemme ja seuraajamme. Toivon, että tämän luettuanne haluaisitte myös liittyä mukaan iloiseen, aikaansaavaan ja yhteen hiileen puhaltavaan toimijajoukkoomme tekemään maakunnastamme paremman paikan eläimille!

Olen ollut mukana Lappeenrannan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen toiminnassa nyt 3,5 vuotta. Päädyin mukaan hallitukseen melkein kuin vahingossa päätettyäni kolmen pienen lapsen äitinä, että tarvitsen jonkin oman harrastuksen. Eläinkoti Pesä oli silloin remontissa ja kovasti suunnittelin ryhtyväni siellä kissojen hoitajaksi, kun Pesä valmistuisi. Pesä vietti viime kesänä 2-vuotissyntymäpäiviä. Kertaakaan en ole kissoja ehtinyt hoitaa. Miksi? Koska hallituksella on niin paljon tehtävää, etten yksinkertaisesti ehdi. Enkä todellisuudessa jaksaisikaan.

Monikaan teistä ei varmaan tiedä mitä kaikkea yhdistystoiminta pitää sisällään. Tai mitä tämä yhdistys tai sen hallitus tekee. Suomi on siitä mielenkiintoinen maa, että aivan kaikkea säädetään lailla. Missään muualla ei ole erikseen säädettyä yhdistyslakia kuin Suomessa ja Virossa. Toisaalta on hienoa, että on olemassa ohjeita ja sääntöjä, mutta se voi olla myös uuvuttavaa toimijoille. Me olemme mukana hallituksessa, koska meillä on palava halu auttaa kodittomia eläimiä ja viedä eteenpäin eläinsuojelun sanomaa. Suuri osa ajastamme ja voimavaroistamme kuitenkin menee tavallaan “hukkaan”, kun joudumme tekemään pakollisia paperitöitä sen sijaan, että toimisimme kentällä eläinten hyväksi. Mutta ilman hallitusta ei olisi yhdistystä ollenkaan.

Mitä ovat sitten nämä asiat, jotka syövät aikaamme ja voimavarojamme? Niitä ovat ensinnäkin hallituksen lakisääteiset tehtävät eli hallituksen kokousten pitäminen, tarvittavien kokousasiakirjojen eli esityslistan ja pöytäkirjan laadinta, yhdistyksen kokousten koolle kutsuminen ja valmistelu, toimintasuunnitelman, talousarvion ja toimintakertomuksen laadinta, kirjanpidosta, tilinpäätöksestä, verotusasioista ja varainhoidosta huolehtiminen sekä jäsenluettelon pito, joka onneksi on ulkoistettu kattojärjestöllemme SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liitolle.

Yhdistyksellämme on myös rahankeräyslupa, jonka hakeminen on oma prosessinsa. Luvan ajalta kertyneistä varoista täytyy pitää luetteloa, sillä ne on ilmoitettava luvan myöntäneelle taholle eli maakuntamme poliisilaitokselle. Meillä on 35 keräyslipasta ympäri maakuntaa, eikä näiden tyhjentäminen käy ihan käden käänteessä. Keräyslupamme mahdollistaisi myös esimerkiksi feissauksen sekä puhelimitse tehdyn vetoamisen, mutta meillä ei ole yksinkertaisesti ollut resursseja edes näiden harkitsemiseen. Lisäksi hallituksen tehtävänä on huolehtia varainhankinnasta, jäsenhankinnasta sekä avustusten hakemisesta, sillä toiminta täytyy jollain keinolla myös rahoittaa. Sellaisia dokumentteja kuin toimintasuunnitelma, talousarvio ja toimintakertomus ei voi hutiloida vasemmalla kädellä, mikäli mielii saada ulkopuolista rahoitusta. Kun näiden tekoon käyttää aikaa tunteja ja vielä lisää tunteja, ei oikein jää voimia lähteä sinne kentälle enää...

Ja kaiken tämän tekevät VAPAAEHTOISET toimijat. Kukaan ei ole pakotettuna mukana. Kukaan ei saa palkkaa. Yhdistyksellämme on yksi ainoa palkattu työntekijä ja hänen tehtävänsä on pyörittää Pesän toimintaa. Kukaan vapaaehtoinen ei yksin pyöritä eläinkotia, jonka kautta kulkee yli 100 kissaa vuosittain! Työntekijämme on palkattuna meillä oppisopimusopiskelijana, siksi suurin osa hänen palkastaan tulee meille ulkopuolisena rahoituksena, ja yhdistyksen rahoja palkkaan kuluu vain noin 500 euroa kuukaudessa. Enempään ei meillä olisikaan varaa. Tämä on meille lottovoitto, mutta potti hupenee päivä päivältä, sillä oppisopimusta on jäljellä enää 10 kk. Tämän jälkeen emme yksinkertaisesti pysty jatkamaan työsopimusta, ainakaan nykyisessä laajuudessa. Toki haluaisimme hänet meillä työssä pitää oppisopimuksen päättymisen jälkeenkin, sillä hän tuntee jo työt ja on niitä paras tekemään. 500 eurolla kuukaudessa saisimme hänet palkattua vain joiksikin tunneiksi viikossa. Sillä ei paljon ehdi tekemään, ja toki hän vastavalmistuneena haluaa tehdä töitä, joilla pystyy itsensä elättämään. Arvatkaapa olemmeko huolestuneita tilanteesta?

Ylläpidämme myös eläinten hautausmaata. Talkoilla hoidetaan talvihautojen kaivuu sekä haravointi, mutta hautapaikkojen varaukset ja yleisen kunnossapidon hoitaa useimmiten vain yksi vapaaehtoinen toimija. Kun tämä päivätyössä käyvä vapaaehtoinen ei pysty vastaamaan puhelimeen juuri silloin, kun rakkaan lemmikkinsä menettänyt asiakas hautapaikan haluaa varata ja takaisin soitettaessa tulee tulikivenkatkuinen palaute, tekisi mieli sanoa jotain muutakin, kuin että “olen hyvin pahoillani, mutta olen täällä vapaaehtoistyössä, enkä valitettavasti pystynyt vastaamaan juuri silloin kuin soititte”. Suunnitelmissa on useaan otteeseen ollut hautausmaatiimin perustaminen, mutta ei sinnekään tunkua ole ollut. Silti me koitamme jaksaa, vaikka aina se ei helppoa ole.

Yhdistyksemme tekee myös kouluvierailuja. Haluaisimme tarjota niitä enemmänkin, sillä tiedostamme sen, että nuorison valistukseen kannattaa panostaa. He ovat tulevia lemmikinomistajia ja mahdollisia tulevaisuuden eläinsuojelutoimijoita. Meillä on joukossamme muutama kattojärjestömme SEYn kouluttama kouluvierailija, mutta valitettavasti yksikään ei pysty kouluvierailuja tällä hetkellä toteuttamaan aktiivisesti. Onneksi SEY kouluttaa kouluvierailijoita jälleen marraskuussa, jolloin meillä on hyvä sauma saada lisää kouluvierailijoita joukkoomme ja mahdollisesti pystyä tarjoamaan kouluvierailuja suuremmalla volyymillä. Mutta mistä heitä löytäisimme? Olisiko sinulla aikaa ja halua lähteä puhumaan lapsille ja nuorille eläinten oikeuksista ja oikeasta kohtelusta?

Myös luonnonvaraiset eläimet tarvitsevat osaavia hoitajia ja niitä, jotka neuvovat ihmisiä silloin kun luonnosta löytyy loukkaantunut lintu tai kettu on jäänyt auton alle. Eläinkoti Pesälle tarvitaan jatkuvasti uusia vapaaehtoisia hoitajia ja harjoittelijoita sekä sijaiskoteja eläimille, jotka eivät mahdu Pesälle tai jotka tarvitsevat kodinomaiset elinolot. Välillä eläimiä joudutaan hakemaan pitkienkin matkojen päästä, joten myös vapaaehtoisia kuljettajia etsitään koko ajan.

Suurin osa julkaisuista Facebook-sivuillamme on lahjoituspyyntöjä. Tarvitsemme rahaa tottakai. Teimme vasta talousarvion, jonka mukaan vuosi 2019 tulee olemaan 24 400 euroa alijäämäinen. Mutta mitä iloa on toimintaan kerätyistä varoista, jos emme pysty toimintaa toteuttamaan siitä syystä, että meillä ei ole vapaaehtoisia toimijoita? Useimmiten kun pyydämme konkreettista apua, pyydämme nimenomaan hoitajia Pesälle ja sijaiskoteja kissoille. Näitä tarvitsemme edelleen, sillä jos näitä ei ole, ovat eläimet ne, jotka joutuvat kärsimään. Mutta tarvitsemme paljon muuhunkin ihmisiä, jotta tämä yhdistys pysyisi elinvoimaisena ja voisimme ylläpitää ihanaa eläinkotiamme ja pelastaa kodittomia kissoja.

Niinpä vetoan nyt teihin, jotka syvällä sydämessänne tunnette halua auttaa niitä eläimiä, jotka kiperimmin tarvitsevat apuamme. Jos teillä vain olisi aikaa ja halua tehdä edes jotain... Yksi pienikin teko, pienikin avunanto kelpaa meille ja otamme riemulla vastaan jokaisen, joka haluaa mukaan joukkoomme edistämään eläinten hyvinvointia ja oikeaa kohtelua. Emme käännytä pois niitä, jotka meille apua tarjoavat. Meillä kaikilla on sama tavoite ja teemme ahkerasti työtä sen tavoittaaksemme - haluamme että mahdollisimman moni koditon eläin löytää onnellisen loppuelämän kotinsa ja että mahdollisimman moni ihminen oppii kohtelemaan eläimiä niiden arvon mukaan. Jotta pystymme tätä tekemään tarvitsemme erityisesti apua hallintoon, varainhankintaan sekä jäsenhankintaan.

Jos olet jo joskus tarjonnut apuasi emmekä ole siihen reagoineet, olemme pahoillamme. Pienellä toimijajoukollamme on niin paljon keskeneräisiä asioita, että uuden toimijan rekrytointi on voinut hyvinkin jäädä kesken. Mikäli tällainen inhimillinen virhe on päässyt käymään, pyydän ottamaan yhteyttä pikimmiten, sillä me tosiaan tarvitsemme kaiken avun tällä hetkellä. Tiedän, että suomalaisille ei ole ominaista käytöstä korostaa itseään ja osaamistaan, mutta juuri sitä pyydän nyt tekemään. Ja vaikka sinusta tuntuisikin siltä, että ei ole mitään taitoja, joita meille markkinoida niin se on oikeastaan vieläkin parempi - silloin voimme tarjota sinulle mitä tahansa puuhaa ja voit kasvaa siinä mestariksi alta aikayksikön, jos sinulta vain löytyy intoa ja kunnianhimoa.

Kerronpa loppuun vielä inspiroivan tositarinan nuoresta lukiolaisesta, joka halusi mukaan oppilaskuntaan. Hakijoita oli yksi enemmän kuin haettavia paikkoja. Hänen ystävänsä, joka myös oli yksi hakijoista ehdotti että äänestetään toisiamme niin saamme molemmat ainakin yhden äänen. Loppujen lopuksi hän, jota ei valittu oppilaskuntaan, ei saanut yhtään ääntä ja itseensä pettyneenä päätti ettei aio koskaan olla mukana minkäänlaisessa yhdistystoiminnassa tai politiikassa tai asettua ehdolle mihinkään vaaliin. 17 vuotta myöhemmin hänet valittiin LSEYn hallituksen puheenjohtajaksi. Se millaisena näet itsesi, ei välttämättä ole se, jollaisena muut sinut näkevät. Sinussa on potentiaalia, vaikka et sitä itse näkisikään. Voit kasvaa juuri sellaiseksi kuin haluat, kunhan vain päätät, että pystyt siihen. Niin minäkin tein. 17 vuotta sitten en olisi koskaan voinut kuvitella itseäni näin hienon yhdistyksen puheenjohtajana. Nyt se on minulle kunnia-asia.

Anne-Mari Huurtomaa-Altarriba
puheenjohtaja
Lsey.puheenjohtaja(at)gmail.com