Lappeenrannan Seudun Eläinsuojeluyhdistys r.y.:n lausunto lakiluonnoksesta eläinten hyvinvoinnista 28.2.2018

Lappeenrannan Seudun Eläinsuojeluyhdistys LSEY r.y. toimii Kaakkois-Suomessa ja kotipaikkamme on Lappeenranta. Yhdistyksen tärkein työmuoto on auttaa alueemme kodittomia eläimiä löytämään uudet hyvät kodit ja oman perheen. Eniten kotia etsimään tulee kissoja, mutta välillä myös koirat tai muut pieneläimet tarvitsevat uutta kotia. Muita toimintamuotojamme ovat mm. varainhankinta, leikkaustempausten ja muiden tapahtumien järjestäminen, eläinsuojeluneuvonta ja eläinkodin toiminta.

LSEY r.y. kannattaa pääosin SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton, AnimalianSuomen Eläintenkouluttajat ryn sekä FT, yliopistotutkija Elisa Aaltolan lausuntoja lakiluonnoksesta eläinten hyvinvoinnista. Esityksessä todetaan, että eläimellä on vahva sisäsyntyinen tarve toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan siitä riippumatta, millaisessa ympäristössä eläintä pidetään. Tästä huomiosta huolimatta laki sisältää lukuisia poikkeuksia, arvottaa eläimiä ja määrittelee niiden mahdollisuuksia toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan sen mukaan, kuinka suurta (taloudellista) hyötyä ne tuottavat ihmiselle. Lähtökohtaisesti lain pitää kokonaisuudessaan taata se, että eläimiä saa pitää vain niin, että ne pystyvät käyttäytymään lajilleen luontaisella tavalla.

Esityksessä todetaan, että yhteiskunnassa on tapahtunut asenneilmapiirin muutos suhtautumisessa eläimiin ja niiden hyvinvointiin ja että yhteiskunnallisen asenneilmapiirin muutokseen on vaikuttanut se, että tietomme eläimistä ja niiden hyvinvoinnista on lisääntynyt valtavasti. Lakiehdotuksessa onkin määritelty monenlaisia eläinten hyvinvointiin liittyviä asioita, joista osa on todella hyviä ja odotettuja muutoksia. Kuitenkin suurimmat eläinten hyvinvointiin vaikuttavat tekijät jäävät näiden useiden pienten sekä marginaalisten muutosten varjoon. Myös isot eläinryhmät kuten esimerkiksi kalat, matelijat, hyönteiset sekä turkiseläimet jätetään käytännössä huomiotta tässä esityksessä. Laki ei tuo muutoksia niihin ongelmiin, jotka tällä hetkellä koetaan eniten eläinten hyvinvointia heikentäviksi tekijöiksi eikä täten vastaa niitä vaatimuksia, joita yleinen asenneilmapiiri eläimiä ja niiden hyvinvointia kohtaan edellyttää. Myös eläinten itseisarvo tuntevana olentona tulee kirjata lakiin. Mielestämme laissa tulee ottaa tarkemmin kantaa myös seuraaviin asioihin:

Eläinsuojeluviranomaiset

  • Valvontaeläinlääkärien riittävä määrä tulee taata. Monissa kunnissa ei edelleenkään ole palkattuina valvontaeläinlääkäreitä. Lisäksi moni valvontaeläinlääkäri on tällä hetkellä ylityöllistetty, jolloin töitä jää väkisin hoitamatta.
  • Laissa tulee olla selvästi kirjattuna, keitä eläinsuojeluviranomaiset ovat virka-aikana sekä virka-aikojen ulkopuolella. Lisäksi näitä viranomaisia tulee olla tarpeeksi, jotta työt pystytään hoitamaan kaikkina vuorokauden aikoina.
  • Mikäli poliisi toimii eläinsuojeluviranomaisena virka-aikojen ulkopuolella, lain tulee määritellä, että hätäkeskuksen tehtävänä on lähettää tarvittavat viranomaiset suorittamaan eläinsuojelutehtäviä. Tällä hetkellä käytäntö on ollut vaihtelevaa sen suhteen, kuinka herkästi esim. poliisipartio lähetetään huolehtimaan akuuteista eläinsuojelutapauksista, esim. kuumaan autoon läkähtyvä koira, pakkaseen jätetty eläin, ilman ruokaa ja vettä asuntoon jätetty eläin jne.
  • Myös pelastusviranomaisen roolia tulee täsmentää eläinsuojelutehtävissä. Lain tulee määritellä, milloin pelastusviranomaisen on tultava apuun. Esim. tällä hetkellä puihin jumiin jäävät kissat joutuvat odottamaan apua kohtuuttoman kauan (3-4 vrk). Laissa tulee ottaa huomioon eläimen fysiologia, esimerkiksi se, että kissa voi saada sisäelimiinsä (esim. maksa) pysyviä vaurioita jo 24 tunnin syömättömyydestä johtuen. Ei ole millään tavalla perusteltua, että kissaa avustetaan vasta 3-4 vuorokauden päästä, sillä kissa tarvitsee apua heti samana päivän aikana tai sen todennäköisyys menehtyä kasvaa huomattavasti.
  • Eläinsuojeluilmoitusten hoitamiseen tulee määrätä maksimiaikamääre. Mikäli viranomaisilla ei ole resursseja reagoida eläinsuojeluilmoituksiin määrätyn ajan puitteissa, maakunnan velvollisuutena on tarkastella tilannetta esim. henkilöstöresurssien kannalta ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta eläinsuojeluilmoitusten vastaanotto ja käsittely saadaan hoidettua ja suoritettua loppuun eläimen kannalta kohtuullisessa ajassa.
  • Laissa tulee selvästi määritellä, missä tilanteissa eläin voidaan huostaanottaa. Lisäksi huostaanottokynnystä tulee madaltaa huomattavasti nykyisestä. Eläinsuojeluviranomaisten mahdollisuudet puuttua eläinten huonoon kohteluun tai puutteelliseen hoitoon ovat tällä hetkellä hyvin minimaaliset. Tämän takia tulevan lain tuleekin taata eläinsuojeluviranomaisille mahdollisuus toteuttaa valvontatyötään huomattavasti nykyistä paremmin ja laajemmin valtuuksin. Tämä tulee esille myös useissa lausunnoissa, joita eri tahot ovat laista jättäneet eikä lakia voida hyväksyä ennen kuin tarvittavat muutokset kyseiseen asiaan liittyen on selkeästi kirjattu lakiin.
  • Jotta eläinten huostaanottoja ei lykätä tai jätetä tekemättä resurssipulan vuoksi, maakunnan tulee osoittaa huostaanotetuille eläimille tilapäinen sijoituspaikka.

Löytöeläimet

  • Lakiin tulee kirjata, että jokainen lemmikkieläimeksi luokiteltava eläin tulee toimittaa löytöeläintaloon mikäli se tavataan kulkemasta irrallaan oman pihapiirinsä ulkopuolella eikä omistaja ole sen välittömässä läheisyydessä. Löytöeläintalon päivystysaikojen ulkopuolella eläinten kuljettamisesta vastaa poliisi tai pelastusviranomainen.
  • Löytöeläinstatus tulee määritellä tarkemmin. Kaikki lemmikkieläinlajeihin kuuluvat eläimet, joilla ei ole omistajaa, luokitellaan löytöeläimiksi.
  • Maakunnan tulee järjestää löytöeläimille ympärivuorokautinen, tilapäinen vastaanottopaikka. Mikäli löytöeläintalo ei päivystä 24/7 eikä löytöeläimiä ole mahdollista toimittaa löytöeläintalolle ympäri vuorokauden, maakunnan tulee järjestää löytöeläinten vastaanotto yön yli jollakin muulla tavalla niin, että löytöeläintoimija voi noutaa päivystysaikojen ulkopuolella kiinniotetun eläimen hoitoonsa seuraavana päivänä. Tämä voi tarkoittaa tilapäistä tilaa esim. päivystävän eläinlääkärin tai poliisin tiloissa.
  • Laissa tulee selvästi määritellä löytöeläinten oikeus sairauksien ja vammojen hoitoon. Jokainen löytöeläin tulee käyttää eläinlääkärin tarkastuksessa mahdollisten vammojen tai sairauksien selvittämiseksi. Tarkastuksessa ilmenneet sairaudet tai vammat tulee myös hoitaa ja lääkitä asianmukaisesti.
  • Löytöeläinten säilytysajan tulee olla jatkossakin minimissään 15 vrk.
  • Kuolleina löytyneet tai viranomaisen lopettamat löytöeläimet tulee toimittaa löytöeläintaloon ja niistä tulee selvittää mahdolliset tunnistusmerkinnät. Tätä varten löytöeläintalot tulee velvoittaa hankkimaan sirulukijat sekä pakastin kuolleiden eläinten säilyttämistä varten.
  • Löytöeläintalot tulee velvoittaa ilmoittamaan löydetyistä eläimistä niin että tieto on helposti lemmikinomistajan saatavilla.
  • Löytöeläintalon pitäjällä tulee olla eläintenhoitajan ammatillinen pätevyys.

Eläinten tunnistusmerkintä

  • Koirien ja kissojen pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti puuttuvat lakiluonnoksesta täysin, vaikka niiden avulla voidaan muun muassa parantaa eläinten palautuvuutta omistajilleen, vähentää maakuntien kuluja eläinten talteenotosta sekä parantaa tulevan lain noudattamisen valvontaa monilta osin. Tunnistusmerkintä ja rekisteröinti edistäisivät eläinten hyvinvointia hyvin laaja-alaisesti.
  • Ruohonjuuritason eläinsuojelutyötä toteuttavan yhdistyksenä koemme, että koirien ja kissojen pakollinen tunnistusmerkintä on työmme kannalta merkittävin eläinten hyvinvointia parantava tekijä.
  • Koirien ja kissojen pakollinen tunnistusmerkintä on avainasemassa myös isojen eläinpopulaatioiden synnyn ehkäisyssä ja jo olemassa olevien populaatioiden kasvun kontrolloinnissa.
  • Pakollinen tunnistusmerkintä parantaa myös eläimen omistajan oikeudellista asemaa, sillä merkinnän avulla esimerkiksi varastettu eläin voidaan palauttaa oikealle omistajalleen eikä omistajuudesta synny epäselvyyttä.

Eläinlääkärit

  • Luonnonvaraisten eläinten hoito tulee määritellä selvästi eläinlääkäreille kuuluvaksi. Jokaisen eläinlääkärin tulee ottaa hoitoon sairas tai loukkaantunut luonnonvarainen eläin.
  • Eläinlääkärit tulee velvoittaa ottamaan hoitoon akuutisti apua tarvitseva eläin, esim. tuskissaan tai kuolemaisillaan oleva eläin, omistajan varallisuudesta riippumatta. Tällaisissa hätätapauksissa kustannuksista vastaa maakunta.

Kouluttaminen

  • Eläimelle pelkoa, kipua tai kärsimystä tuottavat koulutusmenetelmät ja -välineet tulee kieltää laissa. Näitä ovat mm. kuristaminen, kolinapurkit, sitruunapanta, sähköpanta, selätys, niskasta nostelu, maahan painaminen, talutusvälineestä repiminen ja raahaaminen, eläimen heittely ilmaan tai kiinteää kohdetta, kuten seinää päin, sekä eläimen lyöminen ja potkiminen välineillä sekä ilman.
  • Eläintä ei saa raahata päästä, kaulasta, raajasta tai hännästä vetämällä. Raahaamista ei voi perustella kouluttamisella. Näin ei saa toimia, vaikka raahaaminen olisi ihmisen voimilla helppoa eläimen pienen koon vuoksi.
  • Eläimelle tyypillinen käyttäytyminen ei oikeuta rankaisemaan eläintä, vaikka se olisi ihmisen näkökulmasta väärää tai haitallista. Jos eläimen käyttäytymistä halutaan muuttaa, se tulee tehdä kouluttamalla, ensisijaisesti vahvistamalla haluttua käyttäytymistä.
  • Eläinten ongelmakäytökseen liittyviä koulutuspalveluita tarjoavilla ammattilaisilla on oltava koulutus kyseisen eläinlajin kipukäyttäytymisen, pelon ja stressin sekä niihin liittyvien ilmiöiden tunnistamiseksi, poissulkemiseksi ja uudelleenkouluttamiseksi.

Eläinsuojelurikkomukset

  • Eläinsuojelurikkomuksista tulee säätää nykyistä kovemmat sanktiot.
  • Eläintenpitokielto tulee valvoa nykyistä paremmin.
  • Lain tulee taata myös se, ettei eläintenpitokiellon saanut henkilö saa eläimiä huostaansa tai haltuunsa esimerkiksi kierrättämällä eläinten omistajuutta sukulaistensa, ystäviensä tai muiden tuttaviensa kautta.
  • Tietojen tilaaminen eläintenpitokieltorekisteristä tulee säätää maksuttomaksi. Tämä edistää erityisesti eläinsuojeluyhdistysten tekemää työtä uusien kotien valinnassa.

Turkiseläimet

  • Turkiseläinten olosuhteisiin luvattiin puuttua jo vuonna 2013, kun turkistarhauksen kieltoa koskeva kansalaisaloite käsiteltiin eduskunnassa. Sen jälkeen turkiseläinten hyvinvoinnin parantamiseksi ei ole kuitenkaan tehty mitään. Tämä on erittäin suuri puute ja jättää täysin huomiotta aiemmat lupaukset turkiseläinten hyvinvointiongelmiin puuttumisesta.
  • Vain vähemmistö suomalaisista hyväksyy turkiseläinten pidon nykyisenlaisissa olosuhteissa. Euroopassa maa toisensa jälkeen on kieltänyt turkistarhauksen eläinten hyvinvoinnin ja etiikan kannalta kestämättömänä elinkeinona.
  • Eläinsuojelulakia ei voida uudistaa mielekkäällä tavalla puuttumatta yhteen Suomen vakavimmista eläinsuojeluongelmista, sillä turkistarhoilla kaikilla lajeilla esiintyy vakavia hyvinvointiongelmia, joita ei voi sivuuttaa. Suomen uusi eläinten hyvinvointilaki ei saa sivuuttaa turkiseläinten hyvinvointia etenkään jättämällä lakiin epämääräisiä ilmaisuja, joiden turvin turkistarhoilla voidaan poiketa muiden eläinten pitoa koskevista hyvinvointivaatimuksista.
  • Eläinten pitäminen pelkällä verkkopohjalla tulee tällä lailla kieltää.
  • Turkistarhaus kokonaisuudessaan tulee kieltää siirtymäajalla.

LSEY r.y. ei hyväksy lakiehdotusta sellaisenaan ja pyytää, että laki palautetaan takaisin valmisteluun.

LSEY r.y.:n ja muiden tahojen lausunnot ovat nähtävillä Lausuntopalvelussa osoitteessa https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=9b7fdc1b-d481-4d04-a398-d2d572dcaf42 välilehdellä Lausunnonantajien lausunnot.